Ystävämme Robert

Robert aloitti elämänsä Cape Codissa kotitekoisessa hautomalaitteessa. Tohtori ja rouva Kienzle olivat pelastaneet viiriäisen munan emon hylkäämästä pesästä, ja se kuoriutui yhtä yksilöllisesti - munan "väärästä" päästä - kuin eli koko lopun elämäänsä. Robertia ei pidetty häkissä, ja se joutui kauhun valtaan joka kerta, kun sille tarjottiin vapautta. Se torjui itsepintaisesti jopa urosviiriäisten kutsut. Sen sijaan Robert otti mielellään vastaan perheen vieraita ja valvoi taloudenhoitoa, ajoi autossa ja kasvatti vallattomia lapsia. Jos sitä ei huomattu tarpeeksi, se osoitti mieltään esim. hyppäämällä salaattimaljaan. Normaaliin aikaan se muni hedelmöittämättömiä munia, mutta ei piitannut niistä vaan potkaisi ne salaa sängyn alle. Ihmisseura oli sille kaikki kaikessa ja kiintymys holhoojiin opetti sen tajuamaan seurustelun vivahteita ja ilmaisemaan tunteitaan.

Margaret A. Stanger, koulupsykologi ja Kienzlen perheen läheinen ystävä, kertoo Robertin vaiheet. Hänen sanontansa on ilmeikästä ja persoonallista ja tarinasta kasvaa hänen käsissään harvinaisen satuttava ihmisten ja eläimen suhteen kuvaus.