Pyövelin laulu

”Onko teillä vielä jotain sanottavaa?”
”Tehdään se.”

Gary Gilmoren linja piti loppuun saakka. Aamunkoitteessa 17. tammikuuta 1977 hänet teloitettiin Utahin osavaltionvankilassa. Hän oli johdonmukaisesti kieltäytynyt anomasta lykkäystä tai armoa.

Pyövelin laulu alkaa yhdeksän kuukautta aikaisemmin, huhtikuun 9. päivästä 1976, jolloin Gilmore vapautuu vankilasta. Kuin klassisessa kiusauksen ja kärsimyksen historiassa Mailer kuvaa tämän lyödyn pikkurikollisen amok-juoksua, hänen rikostaan ja rangaistustaan, hänen päätöstään kuolla ja kasvuaan uuteen voimaan ja arvokkuuteen kuoleman varjossa. Ja Nicolen myötä kertomus kasvaa maailmankirjallisuuden suurten rakkaustarinoiden vertaiseksi, paitsi että kaikki tämä tapahtuu todella, todellisille ihmisille, todellisina päivinä. Tämä piinaava dokumentaarisuus on Pyövelin laulun kaamein, kiehtovin, vangitsevin ominaisuus.

Mutta Pyövelin laulu on myös kertomus kahden maagisen ja karismaattisen persoonallisuuden, Gary Gilmoren ja Norman Mailerin kohtaamisesta, kertomus siitä miten Gary ja hänen tarinansa muuttuvat tavaraksi, jota voi ostaa ja myydä, yhteenveto kaikesta mitä Norman Mailer on oppinut elämästä ja maastaan, rakastamastaan ja vihaamastaan Amerikasta. Tämä kirja kertoo meidän aikamme tarinan.