Sokerikuja

Ajan ratas on pyörähtänyt kierroksen Sayyid al-Ahmadin perheen elämässä. Vanhimman sukupolven on aika väistyä; kertomuksen keskipisteeksi nousevat lapsenlapset, kolme älykästä, toimeliasta nuorta miestä, joista jokainen näkee vastuunsa tulevaisuudesta omalla tavallaan.

Sokerikuja on Mahfouzin pääteoksen, Kairo-trilogian päätösosa. Sen alkaessa eletään vuotta 1935, jolloin egyptiläisten kansallistunne elää taas nousukauttaan, ja siitä tarina etenee 2. maailmansodan kautta kohti Egyptin lopullista itsenäistymistä. Sekä Sayyid al-Ahmadille että hänen vaimolleen Aminalle on jo koittanut elämän ilta. Sayyid on joutunut luopumaan sekä liiketoiminnastaan että huvituksistaan ja vetäytynyt kotiin teekupposen ääreen, radiona ja rukousten pariin.
Heidän nuorin poikansa Kamal, joka toimii englannin kielen opettajana, etsii ennen muuta älyllistä ja henkistä tyydytystä. Hän kirjoittaa filosofisia artikkeleita, keskustelee ystäviensä kanssa kirjallisuudesta ja politiikasta ja kannattaa lämpimästi demokraattisia aatteita, mutta ei alituisena epäilijänä pysty osallistuman poliittiseen toimintaan. Samasta syystä hänen yrityksensä löytää vaimo ja solmia avioliitto ajautuvat karille.
Hänen veljen- ja sisarenpoikansa sen sijaan löytävät pian paikkansa elämässä. Jassin-veljen poika Ridwan kohoaa oikeista naruista vedellen tärkeäksi virkamieheksi, johon niin isä kuin setäkin voi turvata. Myös Khadizan pojat Abd al-Munim ja Ahad sanovat oman sanansa politiikassa, toinen muslimiveljeskunnan jäsenenä, toinen kommunistina. Katsomuksiensa erilaisuudesta huolimatta he saavat osakseen saman kohtalon.
Mahfouzin mahtava trilogia jatkaa ansiokkaasti 1800-luvun suurten sukuromaanien perinnettä samalla kun se avaa länsimaiselle lukijalle näkymän sisälle maailmaan, josta uutiset nostavat esiin vain terroriteot, köyhyyden ja uskonnollisen ahdasmielisyyden.